22.11.2006
ProKarelia
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1196&author=10
SOPIMUKSET, VAIKENEMINEN JA VENÄJÄ
Poliittisessa retoriikassa omaan maahan liittyvät ikävät asiat pyritään unohtamaan keskittymällä muiden arvosteluun. Suomi näyttää tekevän tässä poikkeuksen keskittymällä tiukasti pitämään kiinni meille väärinkin tuomituista asioista, jopa omasta sotasyyllisyydestämme ja uljuudestamme pitää kaikki sopimukset, myös kuolemanuhan alla tehdyt.
Ilmeisesti joku tämän tyyppinen pahasti vinoutunut kunniantunto saa Suomen valtionjohdon yhä vaikenemaan esim. Karjalan palautuskysymyksestä monien muiden ongelmallisten asioitten kanssa. Onko se syynä siihen, että eduskuntavaalien alla keskusta ja demarit kategorisesti kielsivät keskustelun Suomen turvallisuuspolitiikan ydinkysymyksestä, liittymisestä Natoon? Tai siihen, että viime vuosina on romahdutettu puolustusmäärärahoja enemmän kuin talvisodan alla Niukkasen budjetissa?
Tällaista vaientamispäätöstä voidaan pitää jo törkeänä vallan väärinkäyttönä ja kansalaisyhteiskunta-ajatuksen romuttamisena, siitä on tehty vitsi. Venäjän uusi suurlähettiläs Alexander Rumyantsev kiitteli keskustaa ja demareita hyvästä päätöksestä. Tällaista suomalaisten omaksumaa sopimuspolitiikkaa voidaan havainnollistaa oheisilla piirroksilla: ( katso prokarelia.net sivut )
Venäjän edustajia tällaiset syyllisyydet eivät paina. Venäjän parlamentin alahuoneen EU-komitean puheenjohtaja Andrei Klimov käsitteli tiistaina EU:n ja Venäjän yhteistyösopimusta askeleena kohti täyttä viisumivapautta.
Klimov vertasi EU:n Schengenin viisumijärjestelmää uudeksi Berliinin muuriksi. Hänen mukaansa Venäjällä vallitsee markkinatalous ja monipuoluejärjestelmä. Mafiapelkoja ja myyttisiä työttömyyslaumoja hän pitää joidenkin journalistien ja poliitikkojen mielikuvituksen tuotteina. Ennen kaikkea, venäläiset eivät muutenkaan uhkaa mitään.
Vertaus uuteen Berliinin muuriin osoittaa 52-vuotiaan parlamentaarikon ilmiömäistä kykyä muuntaa musta valkeaksi. Vertaus on samaa tasoa kuin Neuvostoliiton syvä rauhantahto, joka ei koskaan uhannut mitään. Ne kymmenet miljoonat likvidoidut oman maan kansalaiset ja sodissa kuolleet ulkomaalaiset eivät varmaankaan yhtyisi näihin ajatuksiin.
Tällaista uhkakuvan puutetta ei allekirjoittanut myöskään Euroopan Neuvosto, joka 25.01.2006 tuomitsi totalitarististen kommunistihallintojen rikokset. Venäjä on nyt neuvoston puheenjohtajamaa, mutta tämän asian tiimoilta ei ole tapahtunut mitään.
Johtuuko tästä uudesta "Berliinin muurista" se, että Venäjä lisäsi yli 20 mrd. dollarilla vuodessa julkisia puolustusmenoja, mikä 200 mrd. dollarin budjetissa on valtava lisäys?
Venäjän entinen pääministeri Mihail Kasjanov on mielenkiintoinen poikkeus. Hän arvioi, että Venäjän demokratian tilanne nousee esille EU:n huippukokouksessa Helsingissä perjantaina. Hän näkee demokratian tukemiseen vain yhden keinon: ei saa sulkea silmiä siltä, mitä maassa tapahtuu. HS:n haastattelun mukaan "Periaatteita ei saada myydä kaasun tai öljyn vuoksi, sillä on olemassa asioita, joilla ei voida käydä kauppaa: esimerkiksi ihmisoikeudet ja kansalaisvapaudet". Asiaa ei juuri voi selvemmin sanoa.
Kasjanov myös totesi, että "Suomessa voidaan hyvinkin olla sitä mieltä, ettei Suomen johto ota tarpeeksi vahvasti vaikeita kysymyksiä esiin Venäjän kanssa". Olisi mielenkiintoista tietää, viittasiko Kasjanov tässä Venäjän nykyiseen tilaan, vai esim. maitten välillä jo yli 60 vuotta hiertäneeseen Karjalan palautuskysymykseen.
Suurlähettiläs Rumyantsev on WTC Helsinki Clubin lounaalla 09.11.06 todennut mm. seuraavaa (lähteenä suurlähetystön nettisivut): "Yksi välineistä, joilta toivomme erityisen paljon, on yhteistyö EU:n kanssa. Tavoitteemme on rakentaa yhdessä neljä yhtenäistä yleiseurooppalaista aluetta, poistaa meitä erottavat esteet. Venäjästä voi tulla eräänlainen Euroopan maiden talouselämää aktivoiva moottori. Venäjän talous puolestaan voi saada voimakkaita uusia kasvuimpulsseja, kun maahan virtaa pääomaa, uusia teknologioita yms. Luotamme siihen, että Suomi osallistuu tähän hyvin aktiivisesti."
"Me puhumme paljon periaatteellisesti muuttuneista olosuhteista kummallakin puolella yhteistä rajaamme, uusista lähentävistä tekijöistä, integraation eduista ja globalisaation haasteista. Samalla, monien vuosien aikana yhteisenä rikkautenamme on ollut hyvä naapuruus. Olen vakuuttunut siitä, että hyviin naapurisuhteisiin sisältyy suuria, osaksi vielä käyttämättömiä mahdollisuuksia kehittää maidemme taloutta ja parantaa edelleen kansojemme elämän laatua."
Suurlähettilään esittämä kokonaisajatus on hyvä ja sille on varmasti laajaa kannatusta. Mahdollisuuksien hyväksikäyttö Venäjän ja Suomen ja muun Euroopan välillä on vielä lapsenkengissä. Mahdollisuuksien todellista hyväksikäyttöä rajoittaa kuitenkin perustavaa laatua oleva asia: luottamus ja sen puute.
Poliitikot Suomessa ja Venäjällä odottavat turhaan, että luottamus palautettaisiin puheilla ja vakuutteluilla. Siihen tarvitaan konkreettisia luottamusta herättäviä toimia. Erinomaisena esimerkkinä voidaan pitää Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautusta. Se alkaisi rakentaa aitoa teoista kumpuavaa ja ansaittua luottamusta. Se johtaisi pian suurlähettilään kaavailemaan mittavaan yhteistyöhön ja Klimovin toivomaan viisumivapauteen. Silloin voisi toteutua myös jo Gorbatshovin aikana rakennettu suunnitelma teknologiakeskuksista Pietarista Vladivostokiin.
Pääministeri Matti Vanhanen ja Suomen hallitus ovat EU-puheenjohtajamaan ominaisuudessa päävastuullisia siitä, etteivät neuvottelut Venäjän ja EU:n välillä jää tälläkin viikolla poliittiseksi liturgiaksi ja kauniiksi toivomuksiksi. Asiat on puhuttava halki. Vanhat asiat on tuotava esille ja sovittava oikeudenmukaisesti. Vain aidon luottamuksen vallitessa on mahdollisuus laajaan yhteistyöhön.
Tällöin myös vanhat sopimukset tulevat kokonaan uuteen valoon ja Suomikin voi lopettaa vaikenemisen ja siirtyä avoimeksi kansalaisyhteiskunnaksi.
